Jenni Laitin ja Lada Suomenrinteen yhteisnäyttelyn Alku-utopiat kuvaa saamelaismaailmojen loppuja ja alkuja, arktisen maiseman katoavuutta ja esivanhempien läsnäoloa sekä avaa mahdollisuuksia kulkea maailmanloppujen läpi kohti uusia alkuja.

Liikkuvan kuvan teos Tuuli tuulee (Laiti ja Suomenrinne, 2024) käsittelee maailmanloppua surun näkökulmasta. Laitin installaatio Kierrä, kierrä kehää (2024) kuljettaa katsojat toiseen todellisuuteen, ja Suomenrinteen valokuvasarja Hätätilanteen sää (2024) piirtää tunnekartan takapihasta – paikasta, jossa muut lajit ja esi-isät ovat yhä läsnä.

Matkustamme ajassa taakse- ja eteenpäin, maailmasta toiseen hahmoa ja muotoa muuttaen; maailma muuttuu ja olemuksemme siinä muuttuu. Kun teemme taidetta, olemme joki, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä. Kun teemme yhteistyötä maan kanssa, olemme tuo maa. Muutumme muuksi eläväksi elämäksi, kiveksi, puuksi, metsäksi. Emme ole vain kala, olemme kala joessa. Emme ole vain puu, olemme puu metsässä. Emme ole vain maa emmekä vain ilma, olemme maailma.

Näyttelyyn on saatu valtionavustusta Museovirastolta.