Näyttely pohtii millaista on elää neuroepätyypillisenä neuronormaalissa maailmassa. Kommunikointi, kohtaaminen ja kosketus voivat olla haasteita maailmassa, jossa ärsyketulva ympärillämme on jatkuvaa. Keltamäki pohtii voisiko ympäristöämme ja sen vaatimuksia muuttaa niin, että jokaisella olisi mahdollisuus tulla nähdyksi ja hyväksytyksi ilman ennakkoluuloja.

Näyttelyn teokset on toteutettu sekatekniikkana, yhdistelemällä kartonkigrafiikkaa, monotypiaa ja piirustusta.